tyhjässä huoneessa olisin ainoa
pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa
synkässä metsässä en osaisi yöpyä
menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä
kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

asemahallissa puhuisin ruotsia
ääntäisin heikosti
enkä vastauksia saisi

tiukassa hihnassa nykisin raivona
haukkuisin vieraita
ja se vieraat karkottaisi

auringonpaahteessa tuntisin huimausta
huutaisin armoa
mutta aurinko ois saita

puhelinlangoilla sanoisin huomenta
tirskuisin bussissa
mul ois myrkynvihree paita

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä
kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä
olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

ja mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä
olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä
sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä
kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä