Vanhaa valssia rahinaa gramofoni kaiuttaa
se saa vanhan naisen laulamaan, hän hymyilee ja naurahtaa
joskus melske pienien ympäröi tuon ihmisen
nyt vain kaappikellon tahdissa ajatukset matkustaa

Yhdeksänkymmentä vuotta vaan
on kuluttaneet kasvojaan
kuolema kouraisi viereltään
vei miehen peltoonsa lepäämään
isännän hengen ja elämän

Lauantaina huoneessaan istuu vanha nainen kummissaan
kun viljapelto ja kukkaset tanssii villisti keinuen
Peiliin katsoo ja kavahtaa kun ulos katselee
matkaa ajatuksissaan halki vuosikymmenten
siihen päivään jolloin tahdottiin
minä pian tahtoisin maata kanssa pellossa
jonka sinä raivasit

Yhdeksänkymmentä vuotta vaan
kovin kauniita muistoja
on talo nyt jo aikuisten
ja niiden lapsien
vielä se henkii elämää
kun aika jättää